On jo kuudennen päivän aamu Prahassa ja aika tuntuu lentävän siivillä. Kaiken pitäisi olla nyt kunnossa ennen huomenna alkavaa orientaatioviikkoa, joka kestää maanantaista lauantaihin. Ensimmäisen illan ohjelma on yksinkertaisesti tutustumista muihin Erasmus-opiskelijoihin ja tšekkiläisiin, jotka pyörittävät Erasmus Student Clubia täällä. Tiistai ja keskiviikko pitävät sisällään tärkeiden papereiden täyttämistä ja neuvoja siitä kuinka pärjätä näiden 5 kuukauden aikana täällä. Keskiviikkoiltana on myös tarkoitus lähteä kokeilemaan hieman tšekkiläisen keittiön erikoisuuksia. Torstaina matkaamme Plzenin kaupunkiin vierailemaan linnoituksessa ja perjantaina matkamme jatkuu kohti Vysehradin kaupunkia ja sen linnoitusta. Ilta jatkuu ohjelman mukaisesti keilaamisella. Lauantaina tarkoituksena olisi tutustua tsekkiläiseen teatteriin, mutta en ole varma omasta osallistumisestani, sillä olen jo sopinut näkeväni buddyni jälleen lauantaina. Hän ei osallistu orientaatioviikkoon, sillä hän on perheensä kanssa vuorilla viettämässä kevätlomaa. Onneksi saavuin aikaisemmin Prahaan ja saimme kaiken hoidetuksi jo etukäteen ennen hänen lähtöään.
Huh, on jo kuudes päivä. Näiden kuuden päivän aikana olen ehtinyt hankkimaan jo yhdessä buddyni kanssa kännykkäliittymän ja kulkuoikeuskortin, jolla saan kulkea julkisilla kulkuneuvoilla rajattomasti 3 kk ajan ja hinnaksi muodostui vaivaiset 28 e. Koska matkalaukkuni kokonaispaino oli rajoitettu, olen joutunut ostamaan jonkin verran tavaroita täältä, mutta jokapäiväinen shoppailu ei tunnu pahalta ollenkaan, sillä hinnat ovat matalia ja matka takaisin kämpille sujuu helposti bussilla. Kulkuyhteydet ovat muutenkin aivan loistavat, bussia joudut odottamaan korkeintaan 10 min ja metroa 5 min, joten aikataulujen tarkastelu on suhteellisen turhaa työtä täällä.
Ainoa haittapuoli reissussa tähän asti on ollut tsekkiläisten haluttomuus puhua englantia. Tämä ei johdu siitä että he eivät osaa englantia, ainakin ymmärtäminen on ollut erinomaista. Uskoisin englannin kielen puhumattomuuden johtuvan puhtaasti ujoudesta käyttää vierasta kieltä, joten agendani täällä voisi olla rohkaista heitä hieman käyttämään englantia. Tottakai on myös poikkeuksia, mutta tämä on yleinen kuvani tsekkiläisistä tähän mennessä.
Asun neljän hengen solukämpässä kahden tsekkiläisen ja yhden saksalaisen tytön kanssa. Toista tsekkiläistä kämppistäni en ole koskaan tavannut, sillä hän asuu suurimman osan vuotta muualla ja toinen tsekkiläinen tyttö ei puhu paljoa englantia, mutta hän ymmärtää sitä hyvin. Saksalainen huonekaverini muuttaa huomenna, joten minulla on vielä tämä päivä aikaa nauttia omasta huoneestani. Olen jo etukäteen iloinen, että opiskelin peruskoulussa hieman saksaa, joten tuonkin kielen pitäisi harjaantua näiden 5 kuukauden aikana huomattavasti. Ainakin toivottavasti…
